Finnberg, Gustaf
Omakuva
?
lyijykynäpiirustus
15,5 x 12,7 cm
Inventaarionumero: 627
|
|
Omakuva
Gustaf Wilhelm Finnbergin omakuvassa näkyy vanha ja väsynyt, huolien painama mies. Pienen (15,5 x 12,7 cm) lyijykynäpiirroksen tarkkaa ajoitusta ei tiedetä, mutta se ajoittunee vuoden 1827 Turun palon ja taitelijan (v. 1833 tapahtuneen) kuoleman väliin. Takin kaulukset leukaan asti nostanut Finnberg katsoo apeana kuvasta kohti katsojaa silmät puoliummessa, ihan kuin hän ei jaksaisi pitää niitä kunnolla auki. Koko olemuksen alistuneisuudesta kertoo eteenpäin kumaraan taipunut pää, hartiatkin ovat kumarassa. Myös kasvojen ilme on nuutunut: suupielet ovat taipuneet alaspäin ja leuka on tummunut parransängestä. Ylipitkät, hoitamattoman näköiset hiukset kihartuvat takin kauluksen päälle. Huuliensa väliin taiteilija on hahmotellut pitkän piipun varren, jota ei ole kuitenkaan viimeistellyt loppuun asti. Finnbergin omakuva kertoo karua kieltä hänen elämänsä loppuvuosien ongelmista. Vaikeudet raha-asioissa ja uran luomisessa heijastuvat suoraan taiteilijan kärsiviltä kasvoilta.
Finnberg, Gustaf Wilhelm (1784 -1833)
Gustaf Wilhelm Finnberg syntyi vaatimattomissa oloissa Turun lähellä Paraisilla 24.11.1784. Hänen isänsä oli merimies, joka toimi myös ammattimaalarina, tiedetäänpä hänen tehneen muutaman taulunkin. Finnberg merkittiin oppilaaksi Turun maalariammattikunnan kirjoihin v. 1801, neljän vuoden päästä tästä hänestä tuli kisälli. Yksityinen rahallinen apu mahdollisti opintojen jatkamisen Tukholman taideakatemiassa 1810 -15, missä Finnberg menestyi opinnoissaan hyvin. Tukholmassa hän sai vaikutteita mm. Per Krafft nuoremmalta sekä C. F. von Bredalta, joka maalasi muotokuvia kaupungin ylhäisöstä.
Vuonna 1817 Finnberg muutti takaisin Turkuun suoritettuaan akatemian tutkinnon. Hän oli ensimmäinen suomalainen kuvataiteilija, joka opintonsa suoritettuaan palasi kotimaahan ammattiaan harjoittamaan. Seuraavat kymmenen vuotta Finnberg asui ja työskenteli Turussa. Hän sai työskennellä Engelin piirtämässä tähtitornissa kesään 1923. Tähtitorniin hän pääsi työskentelemään piirrettyään kuvan rakennuksessa itsemurhan tehneestä nuoresta tähtitieteilijästä Henrik Johan Walbeckistä. Turun kaupunki oli tuolloin vielä Suomen merkittävin ja sinne oli keskittynyt maan hallinto; myös yliopisto ja arkkipiispa olivat kaupungissa.
Turussa viettäminään vuosina Finnberg maalasi etupäässä Turun ja lähiseutujen aateliston, porvariston ja oppineiston muotokuvia. Näiden lisäksi hän maalasi myös uskonnollisia teoksia, mm. Kristuksen ja opetuslapset Kemiön kirkon urkulehterin kaiteeseen. Turun suurpalo vuonna 1827 muodostui kohtalokkaaksi Finnbergille. Hän menetti palossa koko omaisuutensa, joukossa monia teoksia, joista osasta hän oli jo saanut ennakkomaksuja. Hän pakeni katastrofia pennittömänä Tukholmaan, missä eli loppuikänsä köyhänä. Hän yritti luoda kaupungissa uutta uraa, mutta rahahuolet ja pitkät masennuskaudet vaikeuttivat työskentelyä. Finnbergin kerrottiin olleen usein hidas ja saamaton. Hänellä oli suoranaisia vaikeuksia saada teoksia valmiiksi ja viipyminen koetteli tilaajien kärsivällisyyttä. Muotokuvien lisäksi Finnbergin aiheina olivat lähinnä lyyriset, idyllisromanttiset maisemat. Gustaf Finnberg kuoli Tukholmassa 28.6.1833.
(Suomen taide, osa 1; Kansallisaarteita, Turun taidemuseo).
|
